Hoidot: Korvakynttilähoito
Korvakynttilähoidon perinteet ovat intiaaneilta. Toki myös monille suomalaisille on tuttua se, että korvakivussa isä puhalsi tupakansavua korvaan ja tämä lievensi kipua. HOPI- intiaanit ovat antaneet korvakynttilähoidon tiedon meille muille ja siitä hoito on saanut nimekseen Hopi-korvakynttilähoito. Intiaanit osasivat yhdistää luonnon kunnioittamisen ihmisen ja kaiken elävän kunnioittamisen niin elämiseen kuin hoitamiseenkin.
Korvakynttilähoito sisältää päänalueen hieronnan ja korvakynttilöiden polttamisen molemmissa korvissa vuoron perään ja rauhallisen lepotuokion hoidon päätteeksi. Palavan kynttilän, eli onton puuvillakangasmehiläisvahaputken, päässä oleva tuli lämmittää putkessa kulkevaa savua aavistuksen verran ja kevyt alipaine puhdistaa korvaa. Korva-nenä- kurkku ovat kolmionomaisesti yhteydessä toisiinsa ja näin myös korvakynttilähoito vaikuttaa ko. alueilla kuin myös pään alueella, josta vaikutukset leviävät koko kehoon. Korvakynttilähoidosta ovat apua saaneet korva-ja flunssakierteessä olevat lapset (ja isommatkin ihmiset), poskiontelo- ja päänsärkyvaivoja potevat ja monenlaisista muista yläkehon vaivoista kärsivät. Hoito sopii myös rentoutumiseen ja rauhoittumiseen ilman mitään erityisiä syitä.
Korvakynttilä hoito sopii kaikenikäisille, nuorimmat ovat pieniä lapsia. Rauhallinen ympäristö ja hoitotapa rentouttaa ja rauhoittaa niin kehon kuin mielen ja näin korvakynttilähoitoa voi käyttää myös miellyttävänä ja rentouttavana lepohetkenä, jonka jälkeen on kevyempi ja vireämpi jatkamaan päivän askareita. Rauhallinen hoitoympäristö ja musiikki kuuluvat korvakynttilähoitoon.